Meistä

Eräänä päivänä työkaverin kanssa olimme työkeikalla asentamassa kodinkoneita asiakkaan kotona, kun aloin yllättäen tuntea kovaa huimausta. Sivuutin asian ja ajattelin olon paranevan omalla painollaan. Lähdin töistä kotiin, ja kuumeen noustessa ymmärsin, että minun täytyisi testata itseni koronan varalta. Testitulos oli positiivinen, ja vietin seuraavat kymmenen päivää sängyn pohjalla.

Esimies ilmoitti, että meidät on irtisanottu epidemian vuoksi. Minulla oli siis kaksi viikkoa aikaa miettiä, mitä tekisin seuraavaksi; jotainhan olisi tehtävä oman tulevaisuuden kannalta. Juttelin puhelimessa serkkuni kanssa, ja sain selvitettyä ajatuksiani. Hän kysyi minulta, miksi en tekisi parturin hommia – työtä jossa olen todella taitava? Miksi en avaisi omannäköistä lafkaa, loisi jotain aivan erityistä?

Keskustelu sai minut innostumaan ajatuksesta, mutta samaan aikaan mielessäni pyöri epävakaa maailmantilanne ja se, olisiko yritystoiminta kannattavaa. Miten kehittää menestyksekäs liikeidea? Miten erottua massasta? Keksittyäni firmalle mahtavan nimen motivaatio alkoi kipinöidä kunnolla, ja aloin suunnitella asioita täysillä; hioin liikeidean, etsin sopivan toimitilan, tilasin parturituolit sekä uudet vehkeet. Poikien kanssa päivitimme liiketilan hailakansävyiset seinät tummempiin, ja pikkuhiljaa tilan tunnelma alkoi tuntua omalta.

Kaiken työn ja järjestelyn päätteeksi sain lopulta avata ensimmäisen firmani ovet asiakkaille tarjoilujen kera. Asiakkaita alkoi käydä ja vakiokävijöitä löytyä, mahtavaa! Kuukausien edetessä kevättä kohti firman toimitila alkoikin käydä pieneksi, ja suurempaan liiketilaan investoiminen kävi jo välttämättömäksi. Jälleen vertailin eri mahdollisuuksia, ja lopulta täydellinen tila löytyi Vuoreksesta.